lauantai 19. heinäkuuta 2008

Pampas, pusta...

Nyt kevään kaikilla kanavilla esiintynyt vainaja Frank O'Hara oli mieltä jotta mitassa ja muussa runouden "teknisessä apparaatissa" ei ole "mitään metafyysistä". Kiinnostavaa tässä on kiistäminen: ilmeisesti asiassa jonkun mielestä on ollut jotakin metafyysistä. Myös perustelu jolla väittämä kuvitetaan on kiinnostava: "...if you´re going to buy a pair of pants you want them to be tight enough so everyone want to go to bed with you." Samassa yhteydessä kerrotaan, että amerikkalaisista runoilijoista vain Whitman, Crane ja Williams vetävät vertoja elokuvalle.

Ote on kotoisin pienestä manifestista, jonka Frank laati juuri perustamalalleen koululle nimeltä "Personismi". Arvoituksellisin kohta: "I'm not saying that I don't have practically the most lofty ideas of anyone writing today, but what difference does that make? they're just ideas. The only good thing about it is that when I get lofty enough I've stopped thinking and that's when refreshment arrives." Mikä on tässä refreshment?

2 kommenttia:

Karri Kokko kirjoitti...

Emmätiä, mutta meillä sillä kohtaa pidetään varmaan kahvitauko?

Aurinkomorsian kirjoitti...

Hyvä "kk": epäilemättä noin voi ajatella. Monenlaisten reposeiden ja aporioiden lämpimänä tuttavana en väitä vastaan, vaikken ehkä tiedäkään mitä oikein tarkoitat. Musta kun kuitenkin Frankin kuvaama ajattelun katkeaminen, aukeama, johon "refreshment" saapuu on pikemmin tahdosta ja tarpeista riippumaton, jotakin kun melkein uskonnollisessa merkityksessä lankeaa ylhäältä. Emanoituu ja aukeiksee, eikä silloin voi "pitää" mitään.

Ikävä tai nolo kommenttisi on seuraavasta syystä. Viikko syvällä maaseudulla siunasi täysin tuntemattomista syistä reppuuni lehden Uuden Ajan Aura, vuodelta 1977. Sieltä löytyi seuraava havainto. "Alkaa tuntua huvittavalta kun jaksaa innostua ainoastaan jostain vanhojen konkarien uutuuksista, esim. Haavikko ja Saaritsa. Vastaavaa sanalla ja kielellä herkuttelua kuin Haavikolla voi löytää ainoastaan joidenkin suomenruotsalaisten nuorten lyriikasta." Sekä: "Runoutemme on jäänyt rullaamaan paikallaan toisaalta vekkulin keskuslyriikan ja suppean luonnontarkkailun maneereihin, ja toisaalta värittää runouttamme tiukka poliittinen sidonnaisuus." Nää mun piti siteerata kahden muunsorttisen otteen kanssa seuraavaksi kolmioksi, mutta nyt en kehtaa kun osuit läsnä tänne jo.


Tähän yhteyteen en malta olla lisäämättä seuraavaa. Yhdysvalloissa näytetään juuri julkaistun jonkinlainen Majakovski-kooste, jossa lienee myös pieni tunnustuksellinen ylistys Frankilta. Arvostelijan mukaan hän (Frank) kertoo kuinka oppi häneltä (Vladimir) "puhuttelemaan aurinkoa".